maanantai 20. lokakuuta 2014

Äiti Maa

Teinistä asti olen keksinyt jotain korjattavaa itsessäni. Jopa silloin, kun olin melko timmissä kunnossa, olin mielestäni jossain kohden liikaa ja toisaalla liian vähän. Mutta raskaana kaikki oli juuri oikein. Katsoin itseäni peilistä ja näin mullan josta versoa, lämpöä hehkuvan aurinkovatsan. Näin maljat täyttymässä hunajaa, keinuvat lanteet kuin kehto.Syli pehmeä maa, vatsassa ääretön meri. Keinuva taivas ja lempeä tuli.



 Näin kauneimman. 

p.s. Korjattu lopulliseen versioon RV 19+6. Pahoittelut unohduksesta!

2 kommenttia:

  1. Juuri noin :-D eikä rasittavaa rutinaa siitä että ruumis muokkautuu siihen mihin luonto on sen (lajin säilymisen kannalta) tarkoittanut. Kaikkien odottavien äitien pitäisi olla yhtä ylpeitä vartaloistaan!

    VastaaPoista