torstai 29. elokuuta 2013

Kesämeditointia

Meditointuirytmini on muutaman kerran viikossa, -jokapäiväiseen rauhoittumiseen ei tämä ikiliikkuja vielä pysty. Mieluiten vietän hiljaisen hetkeni ulkona. Rauhoittavin paikka olisi varmasti aurinkoinen kallio järven rannalla, mutta tällä budjetilla pihapatiokin saa kelvata.



Miten maailmassa tulen sopeutumaan ilmojen viiletessä sisätilojen tunkkaiseen mietiskelyyn totuttuani tähän pikku pihanurkkaani? Onneksemme asumme vieläpä rauhallisella alueella, missä autoja kulkee harvakseen eivätkä  lasten satunnaiset naurukiljaisut haittaa tipan vertaa. Nautin kärpästen pörinästä, lintujen laulusta ja kaukaisesta koiran haukusta. Meditoin mielelläni ulkona aamuauringossa ja tuulen tupsahduksissa.

Meditaatioon on vain ilmestynyt pikku probleema. Tuppaan nuokahtelemaan vajaiden yöunien vuoksi. En tiedä mikä tässä kesässä on, ettei mieli malta pysytellä höyhensaarilla vaadittua aikaa, vaan herään muutaman kerran yössä ja mikä pahinta, - yleensä pirteänä kuin ne riivatut alkukesän peipposet. Sen seurauksena nuopahtelen päivisin kesken meditaation. Päiväuniakin on tullut lomalla kissojen kanssa otettua. Sillä nukunko torkut ei tunnu olevan mitään korrelointia yöuniin. Nukun joko hyvin tai huonosti riippumatta vuorokauden muista lepohetkistä.

Ehkä kroppa alkaa vihdoin tajuta, että kohta seuraa miltei normaalia arkea ilman juoksemista koulun ja työn + mahdollisten projektien perässä paikasta toiseen? Ehkäpä se hakee omaa tahtiaan ja rytmiään, luonnollista unen määrää ja rauhoittumista. Aion sitkeästi jatkaa meditointia, koska niin moni hehkuttaa siitä lopulta olevan vastaus suurinpiirtein kaikkiin ongelmiin. Ainakin unisellaisiin.

On minulla tärppikin jaksaa meditoida. Törkeän kallis ja törkeän ihana vihreä hunajatee. Tämä vihreän teen lootuksenkukka avautuu makuhermoille, taittaa teen itkeryyden ja valuu kuin raikas nektari väsyneen kurkusta alas. Hunaja piristää luonnon makeutusvoimin ja vihreä tee rauhoittaa liian vilkasta mieltä. Kupillinen kylmänä meditaation jälkeen herättelee lempeästi aistit aloittamaan muita askareita.



Pullo on tietysti hempeänä oikea karkki silmille. Ei näitä raaskisi vietä lasinkeräykseen, mutta kohta on pakko, -ellen sitten pistä omaa teepanimoa pistää pystyyn ja kauppaa meditointijuomana. Lisäisin vain pari salaista yrttiä sekaan ja tuunaisin pulloa pikkuisen erilaiseksi. Meditoiva pöllö oksille vaikkapa?

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Muutama kuva elokuulta

Omat projektit ovat vieneet aikaa blogilta, mutta toiseksi viimeisenä kesälomapäivänä on hyvä hetki päivittää miltä pikku pihamme näyttää elokuussa. Ensimmäiseksi syksyn tuloon valmistautuu köynnöksemme.


 Lehdet enteilevät jo syksyä, vaikka päivät ovat olleet vielä aurinkoisia ja lämpimiä.

Viimeiset malvat ja harakankellot.






Harakankelloja olisi ollut talonvieri täynnä, mutta koska kyseessä on taloyhtiön pihapuoli, sitä on harmikseni harvennettu ruohonleikkuun yhteydessä. Olen harkinnut pystyttää pienen suojeluaidan sen hyväksi sekä kirjoittaa kieltokyltin pienten turvaksi. Toinen vaihtoehto olisi aina kiiruhtaa leikkaamaan pidentynyt ruoho äkkiä ennen kuin pihanhoitovuorolainen ehtii lahtihommiin!

Kissoille oma piha on ollut ilo ja onni. Ikipentumme haisuli viipottaa yleensä sellaista vauhtia talonnurkkia tutkimassa, ettei kuvaamiselle tahdo löytyä tarpeeksi käsiä.

Onneksi iäkkäämpi neitosemme nauttii nykyään eniten ruohikolla kellimisestä ja salaattipöydän antimista antautuen suosiolla paparazzattavaksi.




Minun puolestani syksyn ei tarvitsisi tulla vielä ainakaan kuukauteen. Toivon kaunista syyskuuta, pitkiä aamupäiviä loppukesän auringossa ja kissojen kanssa lököttelyä ruohikolla, kiitos!