Minne kukin kodin rakentaa

Keväällä kotimme oli syöksypommituksen kohteena. Kulmakunnan tintit perustivat naapurivartioston ja verkkovankilan synkeistä rakosista kuijottavia kissoja rankaistiin täsmäpommituksin. Homma alkoi mielestäni luisua käsistä kun terassin ovikin sai osansa valkoisista ohjuksista.  Kuurasin kerta toisensa jälkeen niin ovea, patiota kuin kaiteita peräammuksista puhtaaksi.

Kissoille kiroiltiin ja säksätettiin välillä koko lintuvartioston voimin. Kuva toukokuulta.

Kun ei huudeltu ja uhkailtu sodankäynnillä, kytättiin silmä kovana kissojen kavalia aikeita.

  Kaksipuoleinen kyttäys.

 Syy selvisi viikko sitten. 

Pesä oli suoraan terassiovemme yläpuolella sijaitsevan lampun päällä. Ei ihme, että tunteet kävivät tavallista kuumempina koko kevään. Koska muutaman metrin päässä vaanivista pikku panttereista ei päästy eroon, asukkaat muuttivat nähtävästi melko pian pesänrakennuksen aloitettuaan. Tunnen pientä haikeutta. Vaikka siivoamista olisi varmasti riittänyt pikkuisten kuoriuduttua, olisivat pikku tiput olleet söpöistä seurattavaa. Toivottavasti pesintä onnistui toisaalla tätä paremmin.

 

Pesäkuvista kunnia miehelle, minä lyhyenläntänä en yltänyt. 

Kenellä onkaan onnistunut lintujen pesintä räystäässä tai... lampun päällä? 

Terassilla pörisee... pimpiäinen!

Terassilla rehottavaan köynnöskasviimme (jonka nimeä en vieläkään ole muistanut selvittää) puhkesivat mitä metisimmät kukat, joiden vuoksi ampiaiset ovat jälleen kestovieraita. Tällä kertaa ne onneksi ovat kiinnostuneempia makeasta medestä kuin liikkuvista lihapaloista ja jatkoimme rauhallista rinnakkaiseloa. Siitä huolimatta tuntui hiukan ilkeältä päivettää itseään patiolla samalla kun taukoamaton pimpparipörinä kuuluu korvanjuuresta. 

Olinkin innoissani kun muutkin löysivät mesiköynnöksen. Huomaa pulleat mesivasut! Kyllä meillä kelpaa kimalaisen vierailla.

Näyttäisi siltä, että pulleat kartanokimalaiset, etenkin ne suurikokoisimmat, ovat liian iso pala hätyyteltäväksi jopa ampiaisille. Ampiainen näyttää väistävän useimmat kimalaiset ja pulleimpia rouvia suorastaan paetaan. 

Ehdin iloita tästä muutaman päivän, kunnes ampiaiset harmistuivat moiseen häiriöön ja ajavat nyt nälissään meitä takaa kun yritämme iltaisin grillailla. Alan harkita ötökkäansaa johon kiusakappaleet houkutellaan punaviinin avulla.

Kiltti kartanokimalainen, jolle maittaa mesi eikä punaviini tai valkea liha:

Kaikelle allergisena en hingu ilosta kokeilla mitä ehtii tapahtua jos ampiainen tuikkaa piikillään. Siinä voi olla nuppi turvoksissa ja hengitystiet tukossa jos oikein huonosti käy. Pörheät kimalaiset ovat myös pölyttäjinä karvattomia pikkuserkkujaan huomattavasti tehokkaampia.

Joten tervetuloa myös ensi keväänä tulevaan pikku puutarhaani!